Usein kysytyt kysymykset Part1

Kuka määrittelee mikä toiminta on “hyväksi” toisten ihmisten puolesta?

Miksi me haluaisimme yhteiskunnan, jossa ihmisten tekoja tuomitaan???
Ensinnäkin nykyään lähes kaikissa maissa joku tekee tämän päätöksen sinun ja toisten puolesta. Joissain tapauksissa se on hallitus, joskus se on työpaikan pomo tai sen johto. Joskus se on puoliso tai lapset, kenties vanhemmat. Konsepti ei siis ole tuntematon, jossa toinen tuomitsee toiminnan hyväksi tai huonoksi toisen ihmisen puolesta. On myös useita eri “hyvyyden” tasoja. Esimerkiksi tupakoinnissa on hyötyjä ja haittoja henkilökohtaisella tasolla. Sosiaalisella tasolla polttamisella on erilaisia hyötyjä ja seurauksia. Yhteiskunta-tasolla on toisenlaisia hyötyjä ja haittoja.

Harmiksemme yhteiskunnassamme päätökset henkilökohtaisella tasolla luovat suuria kustannuksia taloudessa, kun näitä päätöksiä tehdään yksilöinä usean ihmisen toimesta. Erilaisessa asiayhteydessä monet eivät käyttäytyisi samoin (esim. tupakointi). On tärkeää muistaa, että tuottajat ovat pakotettuja tai jopa luovat käyttäytymistä, koska on tämä tarve “ansaita” elantonsa ja lisäksi saada tarpeeksi tuloja elääkseen haluamaansa elämää.

Aseteollisuus esimerkkinä

Moni firma tekee aseita maailmassa, mikä työllistää miljoonia ihmisiä. Tuotteella itseellään, eli aseella, on sekä- positiivisiä että negatiivisiä käyttötarpeita. Aseiden olemassaolon hyötyjä ja haittoja voidaan siis objektiivisesti ja tieteellisesti puntaroida.

Copiosis järjestelmässä eri alojen asiantuntijat, jotka työskentelevät maksuorganisaatiossa keräävät dataa puoltakseen aseiden olemassaolon hyvät ja huonot puolet. Nämä asiantuntijat voivat olla aseiden valmistajia, aseiden oheistuottajia (takit, asekotelot, luodit, korvasuojat jne..) tai vaikka kansallinen metsästysorganisaatio. Toisin sanoen kaikki ihmiset, jotka ovat jotenkin sidoksissa asetuotantoon. Nämä asiantuntijat keräisivät hyvin todennäköisesti dataa, joka tukisi aseiden omistamisen/olemassaolon etuja. Aseistariisujien liitto keräisi tietenkin tieteellistä todistusaineistoa aseiden olemassaoloa vastaan.

Maksuorganisaation työntekijöissä olisi yllämainittujen molempien osapuolien edustajia ja myös ihmisiä, jotka ei olisi sidoksissa kumpakaan ryhmään. Nämä "neutraalit" työntekijät keräisivät dataa, joka tukisi molempien osapuolien näkökulmia aseiden olemassaoloon. Maksuorganisaatio keräisi kaiken tämän datan ja syöttäisi sen algoritmiin. Algoritmi siis yksinkertaisesti laskisi aseiden olemassaolon hyvät puolet vähentäen siitä huonot, jolloin aseiden olemassaolon nettohyöty tulisi selväksi.

Kuka päättää mikä teko on maapallolle ja ihmisille hyväksi on yleisin kysymys mitä Copiosis jäjestelmästä kysytään. Ei kukaan! Useasta eri variaabelista koostuva algoritmi laskee nettohyödyn asiantuntijoiden syötetyn tiedon perusteella. Ihmisillä on tietysti vaikutusta alla kuvattavien variaabeleiden arvoon, mutta lopullisen arvon "hyvyyden" laskee tietokone.

Alla esimerkki minkälaisia variaabelit aseiden olemassaolon hyvyyteen voisi olla:

Variabeli 1 Mitä resursseja käytetään aseiden valmistamiseen? Onko nämä luonnonresurssit niukkoja tai onko ne kestävästi käytetty, jota geologi Unto selvittää.

Variaabeli 2. Kuinka moni ihminen tekee aseita maailmassamme, jota entisen tilastokeskuksen Jouko selvittää.

Variaabeli 3. Mitkä ovat ihmisen objektiiviset hyödyt aseen omistamiseen, jota metsästysliiton entinen puheenjohtaja Antti selvittää.

Variaabeli 4. Mitkä ovat subjektiiviset hyödyt aseen omistamisen?

Variaabeli 5. Miten aseiden omistaminen vaikuttaa luontoon ja luonnonresurssien hyödyntämiseen? Tämän tehtävän on saanut kaivosteollisuuden entinen työntekijä Seppo.

Variaabeli 6. Kuinka aseet auttavat ihmisiä toimimaan esimerkiksi luonnonkatastrofien aikana?

Variaabeli 7. Kuinka aseet hyödyntävät ihmiskuntaa kokonaisuudessa?

Maksuorganisaation työntekijät muuttaa näiden kysymysten vastaukset numeroiksi, jotka maksuorganisaation syöttävät algoritmiin. Jokaisella variabelilla on esimerkiksi arvo 1-240. Juuri kuten oikeussalissa, copiosis systeemissä on myös niin sanottuja lautamiehiä. Lautamiehet valitaan normi kansalaisista arpomalla , jotka antavat maalikon näkökulman variaabeleiden arvoille.

Loppujen lopuksi yhteiskunta kokonaisuudessaan päättää, mikä on hyväksi muille ja planeetalle algoritmiä hyödyntäen, eikä mikään eliittiryhmä tai poliittinen ryhmä.

Maksuorganisaatio on aina paikallinen. Eri kulttuureissa on eri arvoja. Periaatteessa kaikki ammatit, jotka pitävät nyky-yhteiskuntaa pystyssä, kuten verojärjestelmän työntekijät, palkanlaskijat, markkinoijat, kirjanpitäjät, eduskunta, byrokraatit, politikot jne..voivat siirtyä maksuorganisaatioon töihin mikäli näin haluavat. Suomessakin on varasti melkein miljoona ihmistä, jotka ovat työtehtävissä, jotka ylläpitää nykyistä kapitalististä järjestelmää.

Mikä on sitten se oikea kysymys?

Kysymys onkin mielenkiintoisempi, kuin pelkkä kysymys siitä, kuka päättää ja kenen puolesta. Copiosiksessa on tällaiseen jännään tilanteeseen hieno lähestymistapa. Pysytään nyt Copiosiksen talousfilosofiassa.

Ensinnäkään nettohyödyn ei tarvitse olla piiruntarkka. Toisekseen onko sillä väliä, kunhan ihmiset vuorovaikuttavat päättäjän kanssa uskoen, että päätös on oikeudenmukainen? Kolmanneksi jokainen “vaihtoon” vaikuttava henkilö voi panostaa päätökseen, joten he vaikuttavat siihen, kuinka kohtuullinen päätöksestä tulee. Neljänneksi ainoa tuloksista hyötyvä taho on itse tuottaja.

Ylläoleva on suora suomennos Frequently desired answers pamfletista. Koitan avata esimerkillä. Esa luo arvoa muille tarjoamalla hierontaa. Algoritmi laskee NBR:n määrän ja maksuorganisaatio siirtäää Esan NRB tilille palkkion. Esan asiakas on erittäin tyytyväinen hierontaan ja jättää positiivista palautetta maksuorganisaatiolle. Useamman positiivisen palautteen jälkeen maksuorganisaatio todennäköisesti nostaa Esan NBR palkkota. Esan mielestä korvaus on reilu ja se on ainoa mikä ratkaisee. Ainoa ketä voi kiinnostaa mitä Esa saa hieronnasta on ehkä muut hierojat. Maksuorganisaatio käyttää avointa lähdekoodia ja jos tuottaja  ei koe saavansa reilua korvausta hän voi aina kysyä miksi maksuorganisaatiolta ja he perustelevat arvon algoritmin syötetyn datan perusteella.

Oletetaan että Esa ei ole tyytyväinen NBR:sä ja hän on lukenut meta-analyysin tieteellisestä julkaisusta, jonka mukaan hänen ruotsalainen hierontatekniikka on todettu parhaaksi. Maksuorganisaatio tutkii asiaa ja muuttaa algoritmiä, jolloin Esan korvaus on oikeudenmukainen. Maksuorganisaation on muutenkin tutkittava viiden vuoden välein algoritmin variabelit maailman muuttuessa tai tuottajan sitä vaatiessa.

Huomaa, että Esa voi itse päättää minkä kuinka monta NBR:ää asiakkaalla on oltava tilillänsä, jotta hän voi vastaanottaa palvelun (Gateway). Esan saamalla nettohyötypalkkiolla NBR ei ole mitään tekemistä Gatewayn kanssa, koska kyseessä ei ole rahanvaihto.
 
En kuitenkaan sekota sinua enempää vaan kerron myöhemmissä blogiposteissa Gatewaystä (Kapitalismisin termein tämä olisi palvelun hinta).

Tässä rakenteessa on paljon hyötyjä pitkällä tähtäimellä. Tämä on kriittistä ymmärtää. Unohdetaan hetkeksi se, mikä on “hyvää”. Nykyään meillä ei ole tehokasta mekanismia, jolla selvittää mitkä toiminnot ovat yleisesti nähty “pahoina”. Saastuttaminen, rikokset, köyhyys, kodittomuus, valehtelu, petos ja poliittinen manipulaatio, epäeettinen suuryritysten toiminta jne. ovat esimerkkejä tästä huonosta toiminnasta.

Itse asiassa huonot toiminnat ovat eräänlainen yhteismaan ongelma. Ihmiset pääsevät pälkähästä toimiessaan niin, koska useimmiten niistä ei koidu seurauksia. Copiosis muuttaa tämän pitämällä ihmiset -ei yritykset, joissa on iso ero- vastuussa toiminnastaan, niin hyvässä kuin pahassa. Tämä on suuri ongelma nykyisissä järjestelmissämme: ihmisiä ei rankaista huonosta käytöksestä millään lailla. Yritys voi saada sakot, mutta esimerkiksi luonnon tuhoa heidän ei tarvitse ennallistaa.

Korostamalla henkilökohtaista vastuuta on pidemmän päälle erittäin hyödyllistä ja tehokasta. Copiosis-yhteiskunnassa ihmisten ei enää tarvitse “ansaita” elantoaan. Tämä on kriittinen pointti, eikä sitä voi korostaa liikaa. Eräs tästä johtuva asia on, että “oikeudenmukaisuudesta” tulee aina vain pienempi ongelma. Meidän tulisi keskittyä “huonoihin” toimintoihin. “Hyvät” asiat hoituvat kuin itsestään Copiosiksessa.