Ympäristö keskipisteenä

"How can we expect highly moral or ethical decisions by a population submerged inside a social system that rewards the exact opposite?" Peter Josephin lainaus kirjasta The New Human Rights movement.

Ihmiskunnan vaikutus ympäristöön voi Copiosis yhteiskunnassa olla palkittava teko. Ei ole syytä miksi viisas maailman resurssien käyttö ei voisi samalla olla ympristöä ennallistavaa. Lajien säilyttäminen ja niiden elinolosuhteiden parantaminen on yksi hyvä esimerkki mikä on korkeasti palkittu teko nettohyötypalkkiolla NBR (Net Benefit Reward).

Kapitalismi ei ole suunniteltu olemaan tuottava ja ympristöä ennallistava samaan aikaan. Pääasiallinen syy tähän on ympäristönsuojelemisen ja ympäristön ennallistamisen hinta. Ympäristön huomioiminen vähentää yritysten voittoja. Luin juuri tutkimuksen megasuurista korporaatioista, joiden liiketoiminta olis kannattamatonta rahallisesti mikäli he huomioisivat ympäristövaikutukset toiminnastaan.

Nykyjärjestelmässä jokaisen on tienattava elantonsa. Puhelinmyyjät ei varmasti tekisi työtänsä mikäli velkapohjainen yhteiskuntamalli ei siihen pakottaisi. Kaivosinvestoinnit otetaan myös innolla vastaan Lappiin, koska ne luovat niitä toivottuja työpaikkoja. Työpaikat menevät aina ympäristön edelle niin kauan kun ihmisten on tienattava elantonsa hinnalla millä hyvänsä. Nykyinen talousmalli luo esteitä, jotka rajoittavat ihmiskuntaa toteuttamasta elämää suojelevaa toimintaa isommassa mittakaavassa.

Copiosis poistaa kapitalismin luomat esteet ympristön huomioimiseen. Copiosis algoritmi priorisoi lajien ja ympäristön elinvoimaisuuden säilymisen. Ympäristövariaabeli nettohyöty algoritmissä on korkeasti painotettu.Itse asiassa ympäristövariaabeeja on kaksi, jotka vaikuttavat ihmisten saamaan nettohyötyyn.  Mitään muita variabeleja ei ole kuin yksi algoritmissä. Maksuorganisaatio ei palkitse tuottajia, joiden toiminta on haitallista elämälle ainutlaatuisella maapalollamme. Ympäristömyrkkyjä tuottavaa tekstiiliteollisuutta ei esimerkiksi enää voisi olla. Jokainen on itse vastuussa ympäristön turmelemisesta, kun yrityksiä ei enää ole olemassa vaan pelkästään ihmisiä, jotka haluavat tietenkin maksimoida nettohyötypalkkionsa.

Copiosis yhteiskuntamallissa ympäristöjärjestöjä ei enää tarvita jokaisen yksilön ollessa itse vastuussa teoistaan.

Pidin Copiosisksesta esitelmän Ängsbacka ekokylässä ja yksi kysymyksistä oli: Will Monsanto disappear? Eihän Monsanton toiminta voi mitenkään tuottaa positiivistä nettohyötyä ja toiseksi suurin osa ihmisistä, jotka ovat kyseisessä pujussa töissä tekevät sitä vain ansaitsaakseen elantonsa. We all play the earning a living game in capitalism.

Raha ei enää rajoita valtavaa resurssien käyttöä (materiaalit ja ihmiset) ja ne ovat käytettävissä ympäristön ennallistamiseen ja kaikkeen muuhunkin nettohyötyä tuottavaan toimintaan. Et voi olla kenellekkään töissä! Kukaan ei voi maksaa sinulle työstä, jossa laiminlyödään ympäristö. Päätät itse mitä teet ja kenen kanssa työskentelet. Kiikkutuolissa vanhana pappana ja mummona voimme vain ihmetellä primitiivisistä 2000-luvun kapitalismin toimintaa siitä miten meri saastutettiin euroseteleiden takia. Myös kysymyksille kuten: Paljonko Itämeren puhdistaminen maksaa ja kuka sen kustantaa voivat olla käittämättömiä lastenlapsillemme. Miten rahajärjestelmä pystyikin eliminoimaan suurimman osan ympäristön ennallistamis- ja suojelemistoiminnasta vaikka meillä oli siihen jo kaikki tieto ja taito??

Copiosis yhteiskunnassa jokainen voi tehdä ihan mitä itse haluaa perusturvan ollessa kaikille saatavilla. Merien puhdistuslaitteiden tehtaan omistajan pähkäilyksi jää antaako hän yksittäisistä ihmisistä koostuvalle tiimille resurssit käyttöön olettaen, että he tuottavat nettohyötyä yhteiskunnalle?
Mikäli Suomen tunnetuin mertentutkija on laittanut homman alulle ja saanut mukaan meribiologeja ja entisen merivartioston työntekijöitä eipä sikaria tupruttelevan lihavan tehtaanomistajan tarvitse paljon empiä.

Resurssien ja työn ollessa ilman hintalappua odotamme monien intohimoisten ympäristösuojelijen organisoituvan itämeren puhdistusoperaatioon. Se mikä oli ennen vapaehtoistoimintaa on tulevaisuudessa korkeasti palkittua nettohyödyn luontia muille ja planeetalle.  Jokainen on yksilö eri tiimeissä (spontaanisti organisoituneissa ihmisryhmissä) ja "tienaa" oman osuuden palvelustaan planeetalle. Maksuorganisaatio arvioi algoritmin avulla esimerkiksi meribiologin työn arvon ja päräyttää palkkion virtuaalitilille työn kaikkien seurausten olevan täysin selvillä. "Palkkapäivän" odottelu ei ole niin kriittistä kun nykyjärjestelmässä, koska perusturva on kaikilla..Remember? Mitään hierarkista johtoa, suunnittelua, valvontaa tai edes suoraa kommunikointia ei tarvita vaan tiimi organisoituu stigmergian periaatteella, josta kirjoitin edellisessä blogipostauksessa. Mikäli jonkun isossa projektissa olevat ihmiset haluavat käyttää esimerkiksi sosiokratiaa päätöksentekoon voivat he sen tehdä. Stigmergia vaikuttaa minusta luonnollisemmalta ja helpommalta, mutta en ole kovin syvällisesti perehtynyt sosiokratiaan.

"Long-lasting products significantly reduce resource consumption. But optimizing longevity goes beyond manufacturing quality. It also includes innovative customer relationships. Instead of giving customers ownership of a given good, a manufacturer could instead allow consumers to enjoy the service the product provides while retaining product ownership. In this way, Producers own and maintain items in top condition, while receiving ongoing NBR streams for several benefits to consumer, society and the biosphere." A new Future can be ours, sivu 43.

Taiteiijan ja arkkitehdin ei tarvi enää miettiä mitä raaka-aineet ja työ maksaa. Riittää että hänellä on hyvä maine ja näyttöä että osaa hommansa niin raaka-aineen valmistaja kyllä luovuttaa raaka-aineet ja molemmat tienaavat nettohyötyä.